Kousa, Tuula (toim.), Ranskan viimeisen kuninkaan retkikunta

Alf Henrikson, Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. Juva 1993.

”Antiikki oli urheiden sotasankareiden, suurten rakastajien, maailmankuulujen filosofien ja ihmisen muodon ottaneiden jumalien aikakautta. Millään muulla aikakaudella fakta ja fiktio, todellinen historia ja tarusto eivät ole liittyneet toisiinsa yhtä saumattomasti.”

Arthur-kuninkaan tarinoita. Otava. Helsinki 1997.

”Arthur-kuninkaan tarinat kietoutuvat Pyhän Graalin maljan ympärille. Keskushenkilöinä ovat kuningas Arthurin hovin Pyöreän pöydän ritarit, jotka valassaan lupaavat puolustaa vääryyttä kärsiviä, rangaista syyllisiä, ruokkia nälkäisiä, auttaa heikkoja ja suojella avun tarpeessa olevia naisia.”

John Finnemore, Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa. Minerva. Helsinki 2012.

”Jo kahdeksansataa vuotta ovat Robin Hoodia ylistävät laulut ja kertomukset kulkeneet maasta toiseen. Legenda elää yhä uusissa tarinoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Englantilainen tarusankari ja hänen uljaat metsäsissinsä, Pikku John, Puna-Will, Much Myllärinpoika ja munkki Tuck, tunnetaan kaikkialla maailmassa. Tarun mukaan Robin Hood oli Sherwoodin metsissä elävä lainsuojaton, joka puolusti kansaa sortajia vastaan. Taitava jousimies varasti rikkailta ja antoi köyhille.”

William Shakespeare, Kuningas Richard Kolmas. Helsinki, WSOY, 2004.

”Rikhard III on William Shakespearen historiallinen näytelmä Englannin viimeisestä York-sukuisesta kuninkaasta Rikhard III:sta. Näytelmän Rikhard III on älykäs ja taitava manipuloimaan. Hän tiedostaa itse pahuutensa ja puolustelee sitä ruumiinsa epämuodostumilla, mikä tuodaan esiin heti näytelmän avausmonologissa. Pohjattomasta pahuudestaan huolimatta hahmoa on pidetty jopa sympaattisena – Rikhard III kykenee manipuloimaan myös yleisön. Näytelmä alkaa juuri, kun ruusujen sota on kääntynyt Yorkien voitoksi ja Lancaster-suvun häviöksi.”

Philippa Gregory, Valkoinen kuningatar. Bazar 2014.

Ollaan Englannissa vuonna 1464. Lumoavan kaunis leskiäiti Elisabet Woodville on menettänyt omaisuutensa kuolleen aviomiehensä sukulaisille. Ainoa ihminen, joka häntä voi auttaa, on Englannin nuori kuningas Edvard IV. Elisabetin on saatava kuninkaan huomio keinolla millä hyvänsä. Suunnitelma onnistuu yli odotusten, Elisabet ja Edvard rakastuvat ja menevät naimisiin. Elisabet muuttaa perheineen Lontooseen kuninkaan hoviin huolimatta hoviväen järkytyksestä ja vastalauseista. Osa aatelistosta ei hyväksy Elisabetia ja alkaa välittömästi juonitella tämän pään menoksi. Elämä kuninkaan puolisona ei ole muiltakaan osin mutkatonta, sillä hovia repii jo kymmenettä vuotta ruusujen sota, York- ja Lancaster-sukujen taistelu kruunusta. Yorkilainen Edvard joutuu tuon tuosta sotaan, ja alituinen huoli kalvaa Elisabetia ja pariskunnan kasvavaa lapsikatrasta. Edvard kuitenkin palaa taisteluista vaimonsa syliin kerta toisensa jälkeen voitokkaana, ja pariskunnan rakkaus roihuaa.”

Miquel Cervantes, Don Quijote. WSOY. Juva 1999.

”Don Quijote on maailmankirjallisuuden kuuluisin romaani, jonka ensimmäinen osa julkaistiin 400 vuotta sitten. Kertomus tuulimyllyjä vastaan taistelevan Don Quijote de la Manchan, hänen aseenkantajansa Sancho Panzan ja uskollisen kaakkinsa Rocinanten vaiheista loi monella tapaa perustan koko länsimaiselle romaanitaiteelle. Don Quijote on parodia aikakautensa ritariromaaneista, mutta samalla kuvaus parantumattoman idealistin ja karun maailman sovittamattomasta ristiriidasta. Sen sivuilla Cervantes luo kerronnaltaan verrattoman muotokuvan harhautuneesta hidalgosta, joka matkaa päättäväisesti, mutta ei ilman kommelluksia koomisen ja traagisen rajamailla.”

Emmuska Orczy, Punainen neilikka. Otava, 1974.

”Vuosi on 1792 ja Ranskan vallankumous riehuu Pariisissa, aristokraatteja vainotaan ja päitä putoilee. Salaperäinen Punainen neilikka auttaa liigansa avustuksella lukuisia aristokraatteja välttämään giljotiinin, ja jättää jälkeensä kortin varustettuna punaisen neilikan kuvalla. Ranskan viranomaiset kiinnostuvat myös naamioitumisen mestarista, ja Chauvelin aloittaa jahdin joka vie Pariisista Englannin rannikolle sekä Lontoon salonkeihin.”

Daniel Defoe, Robinson Crusoe. Otava. Helsinki 2000.

”Olen haaksirikkoutunut hirvittävälle autiolle saarelle vailla pienintäkään toivoa pelastumisesta. Olen kuitenkin elossa enkä hukkunut, kuten laivan koko muu miehistö.” Daniel Defoen seikkailukirja Robinson Crusoe vuodelta 1719 on eurooppalaisen romaanin kypsän kauden ensimmäinen merkkiteos ja ilmeisesti maailman ensimmäinen aito bestseller.”

Voltaire, Candide. Tammi. Helsinki 1998.

”Suuri valistusfilosofi Voltaire kirjoitti ikivihreän satiirisen romaaninsa Candide kypsinä vuosinaan, jolloin hänen oma näkemyksensä elämästä oli jo kiteytynyt. Romaanin vilpitön ja naiivi sankari harhailee ympäri maailmaa aina Amerikkaa ja Eldoradon kultamaata myöten ja kohtaa matkoillaan kaiken pahan, mikä siihen aikaan ihmistä saattoi kohdata. Hänen sinisilmäinen optimisminsa ei silti ota murentuakseen, vaan muuttuu uskoksi työn siunauksellisuuteen. Candidessa Voltaire antaa reippaita sivalluksia melkein kaikille aikansa ilmiöille.”

Henry Fielding, Tom Jones. WSOY. Porvoo – Helsinki – Juva 1994.

Tom Jones on koominen romaani, joka kertoo Tom-nimisen löytölapsen seikkailuista 1700-luvun Englannissa. Romaani on samalla läpileikkaus tuon ajan yhteiskunnasta. Maailmalle jouduttuaan viattoman veijarimainen nuorimies törmää kaikkien kansankerrosten edustajiin, pikkutarkoista lakimiehistä rahvaanomaisiin maalaisaatelisiin, kamarineidoista majatalon pitäjiin. Näistä Fielding on rakentanut humoristisen henkilögallerian.

Carolly Erickson, Minä, Marie Antoinette. Atena Kustannus Oy, 2012.

”Itävallan nuori arkkiherttuatar saa tietää, että hänet naitetaan Ranskan hoviin ja hänen koulutuksensa aloitetaan heti tätä tärkeää roolia varten. Marie-Antoinettea tämä uusi rooli pelottaa, mutta hän haluaa tehdä parhaansa kotimaansa hyväksi. Ranskan hovissa kaikki eivät suhtaudu suopeasti häneen ja ongelmia aiheuttaa varsinkin se, että hän ei onnistu hankkitumaan heti raskaaksi. Hänen annetaan ymmärtää, että tulevan miespuolisen kruununperillisen synnyttäminen on hänen tärkein tehtävänsä. Marie-Antoinette onnistuu synnyttämään kruununperillisen ja on tästä hyvin onnellinen. Poika on kuitenkin syntymästään saakka hyvin sairas ja julmimmat ihmiset hovissa laskevat päiviä hänen kuolemaansa. Vaikeiden aikojen keskellä hänelle tuo lohtua hänen suhteensa ruotsalaiseen kreiviin Axel von Ferseniin. Hänen kanssaan Marie-Antoinette tuntee olevansa onnellinen ja saa kaipaamaansa hyväksyntää. Vallankumousta ei kuitenkaan voi enää pysäyttää ja monien tapahtumien jälkeen kuningas perheineen vangitaan.”

Leo Tolstoi, Sota ja rauha. 2017.

”Suuri venäläinen klassikko kuvaa ihmisiä suurten mullistusten keskellä. Tolstoin (1828–1910) Sota ja rauha kertoo elämästä Venäjällä Napoleonin hyökkäyksen aikana ja punoo yhteen neljän aatelissuvun kohtalot. Nautinnontäyteistä elämää, suuria tunteita, jaloja aatteita ja moraalista pohdintaa pursuava romaani kuvaa Eurooppaa 1800-luvulla – ja hätkähdyttää ajankohtaisuudellaan.”