Mediakasvatus yhteisenä kansallisena projektina yhteiskunnan digitalisoitumisen ja mediassa lisääntyneen informaatiovaikuttamisen myötä on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Kuitenkin lähes koko 2000-luvun nuorten medialukutaidossa on ollut selviä heikkenemisen merkkejä. Ongelmia esiintyy erityisesti tiedon luotettavuuden ja totuudellisuuden arvioinnissa. Tilanteen parantamiseksi sekä koulu että koti, mutta myös ns. asiasta päättävät tahot, eli viranomaiset ja poliitikot ovat avainasemassa.

Vaikka viimeisimmässä neljäsluokkalaisten lukutaitoa mittaavassa PIRLS-tutkimuksessa keskimääräisen lukutaidon todettiin olevan Suomessa hyvällä tasolla, se kertoo myös huolestuttavalla tavalla lukutaitoa mittaavien keskiarvojen, heikkojen lukijoiden osuuden ja lukutaitoerojen kasvusta.¹ Tutkimuksessa korostuvat kotitaustan ja kotona saatujen roolimallien vaikutus lukuharrastukseen. Vanhempien kielteinen suhtautuminen lukemiseen heijastuu suoraan myös lapsen kiinnostukseen lukemista kohtaan. Kääntäen tämä tarkoittaa, että lapsen lukutaito on sitä parempi, mitä enemmän vanhemmat käyttävät aikaa lukemiseen kotona.²

Erilaiset digilaitteet korvaavat yhä enenevässä määrin painetut kirjat myös kotona ja työpaikalla, mikä vaikuttaa suoraan lukemiseen käytettyyn aikaan. Tämä on ollut laskusuunnassa Suomen lisäksi myös maailmanlaajuisesti samalla kun surffaaminen eri digilaitteiden välillä on lisääntynyt. Tällä on ollut tiettyjä vaikutuksia myös keskittymiskykyyn ja pitkien tekstien lukemiseen, olennaisen sisällön hahmottamiseen asiatekstissä, juonen hahmottamiseen fiktiivisessä tekstissä ja ennen kaikkea tekstin ymmärtämiseen nuorissa ikäluokissa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllinen lukeminen voi kehittää mm. seuraavia ominaisuuksia:

1. Kognitiiviset taidot: Lukeminen parantaa kognitiivisia taitoja, kuten muistia, ongelmanratkaisukykyä ja päättelykykyä.
2. Sanavarasto ja kielioppi: Lukeminen rikastuttaa sanavarastoa ja vahvistaa kielioppitaitoja. Se auttaa myös ymmärtämään ja omaksumaan erilaisia kieliä tehokkaammin.
3. Empatia ja sosiaaliset taidot: Lukeminen voi auttaa kehittämään empatiakykyä ja ymmärrystä toisten näkökulmista, mikä parantaa sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja.
4. Keskittymiskyky ja huomionhallinta: Pitkien lukujaksojen avulla voidaan harjoitella keskittymään yhteen tehtävään ja kehittämään huomiokykyä.
5. Kriittinen ajattelu: Lukeminen opettaa kriittistä ajattelua, kykyä arvioida ja analysoida tietoa sekä erottaa olennainen epäolennaisesta.
6. Luovuus: Kirjallisuuden ja erilaisten tekstien lukeminen voi lisätä luovuutta ja inspiroida uusia ideoita ja näkökulmia.
7. Stressinhallinta: Lukeminen toimii usein tehokkaana keinona rentoutua ja vähentää stressiä, mikä edistää henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä.

Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, miten lukeminen voi vaikuttaa henkiseen kehitykseen ja hyvinvointiin. On tärkeää huomata, että nämä hyödyt saavutetaan parhaiten, kun lukeminen on säännöllistä ja monipuolista ja kun sitä harrastetaan aktiivisesti.³

Myös lukion oppikirjojen korvaamista sähköisillä tulisi harkita vielä uudelleen. Varsinkin reaaliaineissa pitkien tekstien hahmottaminen, saati niiden analysointi tai niistä keskusteleminen, voi olla haasteellista siitä huolimatta, että oppilaat myöhemmin työelämässä joutuvat yhä enenevässä määrin tekemisiin digilaitteiden kanssa. Tässä tulisi löytää järkevä kompromissi ja käyttää erilaisia lukualustoja monipuolisesti ja tilannekohtaisesti soveltaen.

Medialukutaidolla ja monipuolisella tiedonhallinnalla on yhä kasvava merkitys sekä työelämässä ja yhteiskunnassa. Nykyinen reaaliaineiden sähköinen ylioppilastutkinto mittaa entistä enemmän kykyä vertailla ja analysoida digitaalisia lähteitä ja mediasisältöjä. Kuitenkin tutkittaessa esim. yhdeksäsluokkalaisten suomen kielen ja kirjallisuuden oppimistuloksia ”yllättävän moni nuori tulkitsi hyvin heikosti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käytyä keskustelua tai provokatiivista, kuvaa ja sanaa yhdistävää kampanjakuvastoa.” Tosin kyseisessä vuonna 2019 tehdyssä Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin tutkimuksessa tyttöjen tulokset olivat tässä suhteessa poikia merkittävästi paremmat.⁴

Yleisesti ottaen nuorten lukutaito on heikentynyt lähes koko 2000-luvun. Vuoden 2022 Pisa-tutkimuksessa lukutaidon pistemäärä oli laskenut vuoteen 2018 verrattuna peräti 30 pistettä, tosin laskeva trendi on ollut havaittavissa useimmissa tutkimukseen osallistuneissa OECD – maissa.⁵ Tuoreen tutkimuksen mukaan ”jopa kolmasosalla lukiolaisista on vaikeuksia arvioida nettitekstien luotettavuutta”. Vaikka tiedonhaun taidot olisivatkin hyvin hallussa, ongelmia esiintyy erityisesti tiedon merkittävyyden ja luotettavuuden arvioinnissa ja valheen erottamisessa totuudesta.⁵ Jos ajatellaan, että demokraattisessa yhteiskunnassa kaikilla tulisi olla samanlaiset valmiudet mediasisältöjen arvioimiseen, niistä keskustelemiseen ja perustellun mielipiteen muodostamiseen, ollaan siis kaukana tasa-arvosta. Suurin osa saa tietonsa esim. päivänpolitiikasta juuri median kautta.

Myös perinteisten uutismedioiden kulutus on nuorten keskuudessa muuta väestöä vähäisempää, mikä sinänsä on omiaan altistamaan valemedioiden ja valeuutisten informaatiotulvalle. Vuosina 2020-2021 tehdyn tutkimuksen mukaan lähes kolmannes nuorista ei seuraa uutisia tarkoituksella juuri mistään perinteisestä mediasta, vaan törmää niihin vahingossa sosiaalisessa mediassa.⁶

On selkeä puute, ettei mediataitoja kehittävää kurssia ole pakollisena vuonna 2021 voimaantulleessa valtakunnallisessa lukion opetussuunnitelmassa (2019), vaikka monilukutaito ja tiedon luotettavuuden arviointi asetetaan yhdeksi opetuksen perustavoitteista.⁷ Mediakasvatukseen soveltuvaa materiaalia verkossa on suhteellisen helposti saatavilla. Toinen asia on, kuinka laajasti ja millä tavoin se on käytössä.

Kyse ei siis ole digilaitteiden määrästä tai mediakasvatukseen käytetyistä viikkotunneista vaan laadusta; on aivan eri asia laittaa esim. lukiolaiset vain hakemaan digilaitteilla tietoa jostain aiheesta kuin hyvin strukturoitu, rajattu ja ongelmanratkaisuhakuinen tehtävänanto, jonka tavoitteena on arvioida, vertailla ja analysoida tiedon luotettavuutta ja merkitystä lähdekriittisin menetelmin – ja kaiken lisäksi vielä keskustella aiheesta perustelluin argumentein! Luokanopettajakoulutuksen ja aineenopettajan pedagogisten opintojen tulisi tarjota opettajille tähän tarvittavat työkalut.

Mediakasvatus tulisi myös entistä painokkaammin ottaa osaksi opettajakoulutusta ja eri oppiaineiden välistä yhteistyötä lisätä sekä peruskouluissa että lukioissa. Se ei voi olla pelkästään äidinkielen opettajien vastuulla. Esimerkiksi Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun lukiossa mediakurssi toteutettiin yhteiskuntaopin soveltavana kurssina lv. 2017-2018 osana koulun medialukutaitoprojektia.

Medialukutaito antaa nuorille eväät osallistua demokraattiseen päätöksentekoon täysivaltaisina kansalaisina. Samalla se auttaa demokratiaa säilymään disinformaation ja hybridivaikuttamisen maailmassa. PIRLS-tutkimuksen ehkä tärkein anti on tässä: ”Jo puolen tunnin päivittäinen vapaa-ajan lukeminen tukee merkittävästi lapsen lukutaitoa.” Tässä on haastetta sekä vanhemmille että kouluille. Joissakin kouluissa on kiitettävällä tavalla toteutettu esim. lukutunteja ja lukutaitoviikkoja. Tulisiko myös vanhemmat integroida osaksi tätä projektia ja opetushallituksessa ja opetusministeriössä hälytyskellojen jo soida?