Lähde aikamatkalle historian ihmeelliseen maailmaan!

Sokraattinen menetelmä on filosofinen keskustelutekniikka, jota kreikkalainen filosofi Sokrates (470-469 – 399 eaa) käytti opetuksessaan. Menetelmä perustuu kysymyksiin ja vastaväitteisiin, joilla pyritään ohjaamaan keskustelukumppania ajattelemaan syvällisesti ja johdonmukaisesti. Sen tavoitteena on auttaa yksilöä oivaltamaan asioita ja tiedostamaan omat ennakkoluulonsa ja vaikuttimet näiden ennakkoluulojen taustalla.

Sokraattisessa menetelmässä opettaja esittää usein avoimia kysymyksiä, jotka haastavat opiskelijan pohtimaan, arvioimaan ja analysoimaan omia näkemyksiään ja uskomuksiaan. Tämä auttaa yksilöä tunnistamaan ja kyseenalaistamaan omat ennakko-olettamuksensa, ennakkokäsityksensä ja niiden väliset ristiriitaisuudet.

Menetelmän avulla pyritään edistämään kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisukykyä ja itsereflektiota. Sokraattinen keskustelu voi olla erittäin tehokas tapa edistää oppimista ja ymmärrystä erityisesti filosofian ja etiikan opetuksessa.

Sokraattiseen menetelmään liittyy usein väärinkäsityksiä ja sekaannuksia. Tässä muutamia yleisiä väärinkäsityksiä:

1. Vastaväitteiden esittäminen: Monet saattavat kuvitella, että sokraattinen menetelmä tarkoittaa pelkästään vastaväitteiden esittämistä tai argumenttien kumoamista. Tämä ei kuitenkaan ole menetelmän ydin. Vaikka vastaväitteet voivat olla osa keskustelua, sokraattinen menetelmä keskittyy enemmän avoimiin kysymyksiin ja reflektointiin.
2. Aggressiivinen haastaminen: Jotkut saattavat kokea sokraattisen menetelmän aggressiivisena haastamisena tai kyseenalaistamisena. Kuitenkin sen tarkoitus ei ole nöyryyttää keskustelukumppania, vaan ohjata häntä syvempään ajatteluun ja oivalluksiin.
3. Vain yksi oikea vastaus: Toiset saattavat uskoa, että sokraattisen keskustelun tavoitteena on löytää yksi oikea vastaus tai totuus. Sokraattinen menetelmä korostaa kuitenkin prosessia ja kriittistä ajattelua, ei niinkään lopullista totuutta.
4. Pinnallinen kysely: Joissakin tapauksissa sokraattinen kysely saattaa vaikuttaa pinnalliselta tai toistavalta, jos sitä käytetään väärin tai ilman syvällistä ymmärrystä menetelmästä.

On tärkeää ymmärtää, että sokraattinen menetelmä on ennen kaikkea opetusväline, joka pyrkii edistämään kriittistä ajattelua, ymmärrystä ja itseymmärrystä. Sen tavoitteena ei ole voittaa argumentteja tai osoittaa toisten näkemysten virheitä, vaan ohjata keskustelukumppania omien ajatustensa ja uskomustensa syvälliseen tarkasteluun.

Berliinin muurin murtuminen 9. marraskuuta 1989 oli maailmanhistorian keskeinen tapahtuma, joka merkitsi rautaesiripun murtumista, ja yksi niistä tapahtumista, jotka aloittivat kommunismin kaatumisen Itä- ja Keski-Euroopassa. Jaettua Berliinin kaupunkia halkoneen Berliinin muurin murtuminen ja kaupungin sisäisen rajan avaaminen johti pian myös koko Länsi- ja Itä-Saksan välisen rajan avautumiseen. Kylmän sodan loppu julistettiin Maltan huippukokouksessa kolme viikkoa myöhemmin, ja Saksan jälleenyhdistyminen tapahtui alle vuosi sen jälkeen 3. lokakuuta 1990.

Fernão de Magalhães (esp. Fernando de Magallanes) (n. 1480 – 27. huhtikuuta 1521) oli portugalilainen merenkulkija ja löytöretkeilijä. Hän johti vuosina 1519–1521 espanjalaista retkikuntaa Maustesaarille tarkoituksenaan vaatia saaria Espanjalle ja perustaa uusi läntinen kauppareitti. Hän löysi meritien Tyynellemerelle Etelä-Amerikan eteläkärjen kautta ja oli ensimmäinen, joka purjehti Aasiaan Tyynenmeren kautta. Magalhães kuoli kahakassa Filippiineillä vuonna 1521, mutta 18 hänen miehistään ja yksi laiva palasivat Espanjaan vuonna 1522 Intian valtameren poikki, ja näin retkikunta oli kiertänyt maapallon ensimmäisinä ihmisinä.

Oikea vastaus: François Boucher (Europen ryöstö, 1747. Öljy kankaalle, 160,5 x 193,5 cm. Louvre-museo, Pariisi). Ovidius kertoo Metamorfooseissaan, kuinka Jupiter (kreikaksi Zeus) ryöstää häräksi naamioituneen prinsessan ja pysähtyy pitkän merimatkan jälkeen vasta Kreetan saarelle, josta tarinan mukaan syntyi Eurooppa-niminen maanosa. Rokokootyylisen maalauksen tunnelma on kepeän eroottinen. Alkuperäisen tarinan dramaattisuus ja väkivaltaisuus jää taka-alalle.

Sfumato (italiaksi: fumo, savu, sumu) eli valohämytekniikka on maalausmenetelmä, jossa värisävyjä pehmennetään ja sulatetaan toisiinsa. Sen tavoitteena on luoda sumea, kolmiulotteinen kuva hämärtämällä ääriviivat värien mukana, yleensä ohuilla maalikerroksilla, jotka maalataan useita kertoja. Mona Lisan silmien ja suun kuvaamiseen Leonardo käytti kymmeniä värikerroksia, mikä osittain selittää Mona Lisan hymyn monitulkintaisuuden.

Kuvassa hopeinen, neljän drakman arvoinen tetradrakma ajalta 450-406 eaa. Pöllö ja oliivioksa olivat antiikin Kreikassa Ateenan suojelusjumalattaren Pallas Athenen vertauskuvia. Pöllön oikealla puolella ovat Athenen ja Ateenan nimen kolme ensimmäistä kreikan kirjainta: AΘΗ. Kääntöpuolella on Ateenan suojelusjumalatar Athenen pää. Hän käyttää kaulakorua ja korvakoruja sekä runsaasti koristeltua kypärää, joka viittaa sodankäyntiin. Pallas Athēnē, oli kreikkalaisessa mytologiassa myös sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar, mihin myös pöllöhahmo viittaa. Kolikko on yksi maailman vanhimmista kolikoista ja se oli yleisesti käytetty rahayksikkö antiikin Ateenassa 600 – luvulta eaa aina Rooman vallan alkuun saakka.

Lähde: The British Museum: Teaching History with 100 Objects.

Galileo Galilei (1564-1642) oli heliosentrisen maailmankuvan puolustaja. Sen mukaan maa liikkuu akselinsa ympäri ja kiertää aurinkoa. Hän joutui tämän takia kuitenkin sanasotaan katolisen kirkon kanssa, joka opetti Raamattuun ja Aristoteleen oppeihin vedoten, että maa on maailmankaikkeuden keskipiste. Galilein havainnot asettivat siten kyseenalaiseksi kirkon auktoriteetin ja maailmankaikkeutta koskevan tulkinnan. Oikeasti Galilein kiihtyvyyden laki kuuluu näin: Kappaleet säilyttävät nopeutensa, mikäli niihin ei vaikuta mikään voima. Giambattista Benedetti oli todistanut jo 1553, että kappaleen putoamisnopeus ei riipu sen massasta. Kirkon puolustaman aristoteelisen teorian mukaan kappale putoaa sitä nopeammin, mitä enemmän se painaa. Tarinaa Pisan tornista ei ole voitu vahvistaa toisistaan riippumattomista lähteistä.

Oikea vastaus: Impressio, auringonnousu on Claude Monet’n tunnettu maalaus vuodelta 1872, ranskaksi Impression, soleil levant. Le Havressa syntynyt maalaus antoi nimen impressionismille. Maalaus tuli tunnetuksi ollessaan esillä riippumattomien näyttelyssä.

Miguel de Cervantesin kirjoittamassa Don Quijotessa köyhä maalaishidalgo Alfonso Quijano menettää järkensä liikaa ritariromaaneja ahmittuaan ja päättää lähteä maailmalle taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja ratsastaen vanhalla kaakillaan Rosinantella. Hän ottaa nimekseen don Quijote Manchalainen ja pukeutuu ruosteiseen haarniskaan. Aseenkantajakseen hän ottaa pelkurimaisen, viekkaan ja maalaisjärkeä käyttävän Sancho Panzan, joka nimittää isäntäänsä ”surkean hahmon ritariksi”.

Don Quijote, lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, on selvästi hourupäinen useimpien ihmisten mielestä, ja hän herättää heissä ihmetystä ja hilpeyttä. Myös miehen ulkonäkö hämmästyttää: hän on luiseva ja kasvoiltaan laiha, ja hänen poskensa ovat välillä niin kuopalla, että ”niiden sisäpinnat suutelevat toisiaan”. Hän luulee tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Hän taistelee jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kuvittelee, että naapurissa asuva maalaistyttö on Dulcinea Tobosolainen, kaunis neitsyt, jolle hän vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan.

Elisabet I:n valtakaudella (1558–1603) oli merkittävä vaikutus Englannin historiassa monin tavoin:

1. Kulttuurinen kukoistus: Elisabetin hallintokausi tunnetaan usein Englannin renessanssin aikana, jolloin kulttuuri ja taide kukoistivat. Tämä ajanjakso tunnetaan myös nimellä ”Elisabetin aikakausi” tai ”Kulta-aika”. William Shakespearen, Christopher Marlowen, ja Francis Baconin kaltaiset kirjailijat ja näytelmäkirjailijat tuottivat merkittäviä teoksia, jotka ovat edelleen maailmankirjallisuuden klassikoita.
2. Anglikaanisen kirkon aseman vakiinnuttaminen: Elisabetin aikana vahvistettiin anglikaanisen kirkon asemaa Englannissa, mikä oli tärkeä askel kohti uskonnollista vakautta ja itsenäisyyttä Rooman katolisesta kirkosta. Tämä oli seurausta hänen isänsä, Henrik VIII:n, aloittamasta uskonpuhdistuksesta.
3. Meritokraattinen hallinto: Elisabetin hallintokaudella monet kyvykkäät ministerit, kuten Sir Francis Walsingham ja William Cecil, nousivat merkittäviin asemiin. Heidän ansiostaan Englannin taloudellinen ja poliittinen valta-asema vahvistui ulko- ja sisäpolitiikassa.
4. Merentakaisen imperiumin laajentaminen: Elisabetin aikana Englanti aloitti laajentumisensa siirtomaavalloittajana, mikä oli alku maailmanlaajuiselle imperiumille. Tällöin perustettiin siirtokuntia Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan, mikä lopulta johti Englannin laajentumiseen maailmanlaajuiseksi imperiumiksi myöhemmin aikakausina.
5. Vastavoima Espanjan uhkaa vastaan: Elisabetin aikana Englanti oli jatkuvassa konfliktissa Espanjan kanssa, joka oli tuolloin mahtavin merivalta maailmassa. Tämä ilmeni erityisesti Espanjan armadan kohtaamisessa vuonna 1588, jossa Englanti voitti Espanjan laivaston, mikä vahvisti Englannin asemaa maailmanvaltana.

Työn tekeminen muuttui kevyemmäksi mutta samalla yksitoikkoisemmaksi teollistumisen aikakaudella pääosin teknologisten kehitysten vuoksi. Teollisuuden koneistuminen ja mekanisointi vähensivät fyysistä rasitusta monilla aloilla, kun työntekijöiden ei enää tarvinnut tehdä raskasta käsityötä kuten käsikäyttöisiä pellavan- tai villankäsittelyä. Sen sijaan tehtaissa ja teollisuuslaitoksissa työskentely vaati usein toistuvia ja yksitoikkoisia liikkeitä, kuten koneiden valvontaa tai osien kokoamista, mikä saattoi aiheuttaa henkistä kuormitusta ja työn yksipuolisuutta. Lisäksi työaikojen piteneminen ja työolojen heikentyminen saattoivat vaikuttaa työn kuormittavuuteen ja yksitoikkoisuuteen.

John Locke (1632-1704) uskoi, että paras hallitusmuoto oli perustuslaillinen monarkia, jossa perustuslaki velvoittaa kuningasta huolehtimaan kansalaistensa oikeudenmukaisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Näin estetään vallan väärinkäyttö. Pohjimmiltaan Locke uskoi, että kuninkaalla oli valta hallita vain, jos hallitut suostuivat siihen.

Oluesta tuli suosituin juoma keskiajalla useista syistä:

1. a) Veden epäpuhtaudet: Vesi oli usein epäpuhdasta ja saastunutta, joten olut tarjosi turvallisemman vaihtoehdon, koska sen valmistusprosessi sisälsi keittämisen, mikä tuhosi bakteerit.
2. b) Ravitsevuus: Olut tarjosi myös ravintoa, sillä se sisälsi hiilihydraatteja ja proteiineja.
3. c) Säilyvyys: Olut säilyi paremmin kuin vesi, mikä oli tärkeää erityisesti pitkillä matkoilla ja retkillä.
4. d) Yhteisöllisyys: Olut oli osa yhteisön sosiaalista ja kulttuurista elämää, ja sen nauttiminen oli osa erilaisia juhlia ja rituaaleja.
5. e) Taloudelliset syyt: Oluen valmistus oli taloudellisesti kannattavaa, koska oluenjuonti tarjosi lisätuloja maanviljelijöille, ja se oli myös tärkeä osa kaupankäyntiä ja taloutta.

Oikea vastaus: Hernán Cortés (1485 – 2. joulukuuta 1547) oli espanjalainen löytöretkeilijä ja konkistadori, joka Espanjan kuningas Kaarle I:n nimissä aloitti vuosina 1519–1521 käydyn Meksikon espanjalaisvalloituksen ja kukisti sotaretkellään asteekkien valtakunnan.

Mozartin oopperan Le Nozze di Figaro” juoni keskittyy palvelijaparin, Figaron ja Susannan, häihin. Heidän isäntänsä, kreivi Almaviva, yrittää estää heidän avioliittonsa ja hänellä on oma kiinnostuksensa Susannaa kohtaan. Juoni kietoutuu monimutkaisiin juonitteluihin ja vääriin identiteetteihin, kun hahmot yrittävät selvittää tilanteensa. Päähenkilöt ovat Figaro, Susanna, kreivi Almaviva, kreivitär Rosina ja Cherubino, nuori paašipoika. Teos on merkittävä oopperahistoriassa sen musiikillisen nerokkuuden ja juonittelun monimutkaisuuden vuoksi. Teos kritisoi myös aikansa sääty-yhteiskuntaa; lopussa korkea-arvoinen aatelisherra joutuu taipumaan hyveellisen palvelijaparin edessä, mitä monet vaikutusvaltaiset Mozartin tukijat eivät pystyneet sulattamaan. Ooppera on yksi tunnetuimmista ja suosituimmista oopperoista, joka on edelleen esillä maailmanlaajuisesti ja arvostettu Mozartin mestariteoksena.

Useat tapahtumat ja tekijät myötävaikuttivat kylmän sodan syttymiseen ja jännitteiden lisääntymiseen suurvaltojen välillä. Näihin kuuluivat:

1. Toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan jakautuminen: Sodan jälkeen Eurooppa jakautui kahtia kapitalististen länsimaiden ja kommunistisen itäblokin välillä. Tämä jakautuminen loi perustan ideologisten erojen korostumiselle.
2. Neuvostoliiton laajentuminen Itä-Eurooppaan: Neuvostoliitto otti haltuunsa Itä-Euroopan maita ja perusti niissä kommunistihallintoja eli ns. ”kansandemokratioita”, mikä lisäsi jännitteitä lännen ja idän välillä.
3. Berliinin saarto 1948-49 sai alkunsa, kun Neuvostoliitto asetti Berliinin saartoon pakottaakseen länsivallat poistumaan kaupungista. Kriisin syynä oli kiista kaupungin hallinnasta ja länsimaiden toteuttamasta valuuttauudistuksesta.
4. Yhdysvaltojen Marshall-apu 1948-51 oli Euroopan jälleenrakennusohjelma, jonka Neuvostoliitto tulkitsi Euroopan (ja varsinkin Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olevien Itä-Euroopan maiden) sisäisiin asioihin puuttumiseksi.
5. NATO ja Varsovan liitto: Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö (NATO) ja Varsovan liitto perustettiin vastaamaan toistensa uhkaan. Nämä sotilasliitot lisäsivät kilpailua ja jännitteitä Euroopassa.
6. Ydinasekilpailu: Ydinsodan pelko ja kilpailu ydinaseiden kehittämisessä lisäsivät jännitteitä maailmanlaajuisesti, ja Eurooppa oli tämän kilpailun keskipisteessä.
7. Ideologiset konfliktit: Kapitalismin ja kommunismin välinen ideologinen taistelu, joka käsitti talouden, politiikan ja kulttuurin, vaikutti merkittävästi kylmän sodan alkamiseen ja kestoon.

Nämä tekijät yhdessä muodostivat monimutkaisen poliittisen ja ideologisen vastakkainasettelun, joka myötävaikutti kylmän sodan syttymiseen Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Kirjallisuutta:

John Lewis Gaddis: ”The Cold War: A New History”. New York: Penguin Books, 2005.

David Reynolds: ”The Cold War: A Very Short Introduction”. Oxford: Oxford University Press, 2003.

Odd Arne Westad: ”The Global Cold War: Third World Interventions and the Making of Our Times”. Cambridge: Cambridge University Press, 2005.

Melvyn P. Leffler, Odd Arne Westad (toim.): ”The Cambridge History of the Cold War” (3 osaa). Cambridge: Cambridge University Press, 2010.

John Lewis Gaddis, et al. (toim.): ”The Cold War: A History in Documents and Eyewitness Accounts”. Oxford: Oxford University Press, 2003.

”Sota ja rauha” on venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin mestariteos ja yksi merkittävimmistä teoksista maailmankirjallisuudessa. Teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuosina 1865–1869. Sen mittasuhteet ovat valtavat, ja se kuvaa Napoleonin sotien aikaa Venäjällä sekä päähenkilöiden, erityisesti aristokraattisen Bolkonskyn, Rostovien ja Bezuhovien perheiden, elämää ja kohtaloita.

Merkittävyytensä kannalta ”Sota ja rauha” edustaa realismin ja psykologisten henkilöhahmojen syvällisen kuvauksen huippua. Se tarjoaa laajan kuvan venäläisestä yhteiskunnasta, historiasta ja kulttuurista tuon ajanjakson aikana. Teos on tunnettu myös sotakuvauksistaan, jotka ovat tarkkoja ja väkeviä. Tolstoi kykenee kuvaamaan sodan kauhut ja yksityiskohdat vaikuttavalla tavalla.

”Sota ja rauha” on myös merkittävä teos sen filosofisen pohdinnan ja eettisten kysymysten esittämisen vuoksi. Tolstoi käsittelee teoksessaan ihmisen kohtaloa, vapaata tahtoa, historian kulkua ja ihmisen pyrkimystä merkitykseen ja onnellisuuteen. Hänen kuvauksensa sotilaista ja heidän kokemuksistaan antaa lukijalle syvän ymmärryksen sodan todellisuudesta ja sen vaikutuksista yksilöihin.

”Sota ja rauha” on vaikuttanut laajasti myös muihin kirjallisiin teoksiin ja taiteen muotoihin, ja se on jättänyt pysyvän jäljen maailmankirjallisuuden historiaan.

Toinen maailmansota käynnistyi Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 1939, kun Britannia ja Ranska, jotka aikaisemmin olivat myöntäneet Puolalle turvatakeet, julistivat Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Tapahtumia edelsivät Saksan laajentumishankkeet Euroopassa ja ”elintilan” hankkiminen saksalaisille, kuten Hitler propagandassaan asian ilmaisi.

Historioitsijan tehtävänä ei ole historian tapahtumien tai ilmiöiden arvostelu, vaan tehdä ne ymmärrettäväksi nykyihmiselle. Historiallinen tieto perustuu tosiasioihin ja historian lähteisiin perustuviin tulkintoihin ja johtopäätöksiin. Ns. klassisen tiedon määritelmän mukaan tieto on ”hyvin perusteltu tosi uskomus.” Tämän määritelmän mukaan tiedolle on siis kaksi kriteeriä, että se on tosi ja toiseksi, että se on hyvin perusteltu. Tämä voidaan todeta esimerkiksi siten, että jokin tieto, väittämä, tulkinta tai johtopäätös perustuu alkuperäislähteisiin, toisistaan riippumattomien lähteiden vertailuun ja analysointiin ja että johtopäätökset on vertaisarvioitu jossakin alan tieteellisessä julkaisussa. Historiankirjoituksessa esiintyy kuitenkin myös virheellisiä tulkintoja ja päätelmiä, joista esimerkkeinä:

1. Yksinkertaistaminen (Reductio ad Simplisticum)
• Esimerkki: ” Rooman valtakunnan mahtavuus johtui jatkuvista valloitussodista.”
• Selitys: Tämä yleistää ja yksinkertaistaa roomalaisten pitkälle kehittyneen kulttuurin ja historian vain yhteen piirteeseen. Huomiotta jää mm. kaupan kukoistus, orjatalouden merkitys, Välimeren merkitys yhtenäisenä markkina-alueena ja tieverkosto sodankäynnin ja kaupan kannalta.
2. Anakronismi
• Esimerkki: ”Jos Julius Caesar olisi elänyt nykyaikana, hän olisi ollut demokraatti.”
• Selitys: Tämä oletus soveltaa nykyajan poliittisia näkemyksiä historialliseen henkilöön ilman kontekstia. Ei voida millään tietää, pitääkö väite paikkaansa, eikä sitä voida myöskään perustella.
3. Post hoc, ergo propter hoc (”Tämän jälkeen, siis sen takia”)
• Esimerkki: ”Natsi-Saksan nousu johtui Weimarin tasavallan epäonnistumisesta.”
• Selitys: Vaikka molemmat tapahtuivat samanaikaisesti, se ei tarkoita, että toinen aiheutti toisen.
4. Argumentum ad populum (Suosittu argumentti)
• Esimerkki: ”Monet ihmiset uskovat, että kuningas Henrik VIII oli hirviö, joten sen täytyy olla totta.”
• Selitys: Tämä virheellisesti olettaa, että laajalti hyväksytty mielipide on totta.
5. ”No true Scotsman” (”Ei todellinen skotti”)
• Esimerkki: ”Ranskan vallankumouksen johtajat eivät olleet oikeita vallankumouksen kannattajia, koska he syyllistyivät hirmutekoihin”
• Selitys: Tässä oletetaan, että todelliset edustajat jostakin ryhmästä eivät koskaan toimi vastoin sen periaatteita.

Sofokleen tragediassa Oidipus kohtasi sfinksin Thebassa, jossa hirviö piinasi thebalaisia asukkaita esittämällä heille arvoituksia. Jos he eivät pystyneet ratkaisemaan arvoituksia, sfinksi söi heidät.

Kun Oidipus saapui Thebaan, hän kohtasi sfinksin. Sfinksi esitti hänelle kuuluisan arvoituksen: ”Mikä kulkee aamulla neljällä jalalla, päivällä kahdella ja illalla kolmella?” Oidipus ratkaisi arvoituksen vastaamalla, että kyseessä on ihminen: vauvana ihminen kulkee neljällä (kädet ja jalat), aikuisena kahdella jalalla ja vanhuudessa kolmella (käyttäen kahta jalkaa ja yhteen sauvaan nojaten).

Ratkaisun kuultuaan sfinksi heittäytyi rotkoon ja kuoli. Oidipus pääsi kulkemaan Theban porteista sisään ja pelasti kaupungin hirviön kiusaukselta. Tämä tapahtuma teki Oidipuksesta Theban sankarin ja lopulta myös sen kuninkaan. Oidipus oli kuningas Laioksen ja kuningatar Iokasten poika, mitä hän ei kuitenkaan tiennyt. Ennustuksen mukaan Oidipus tappaisi isänsä ja naisi äitinsä, minkä vuoksi hänet hylättiin lapsena. Kasvaessaan hän saa tiedon ennustuksesta ja pyrkii välttämään sen toteutumista, mutta lopulta hänen yrityksensä epäonnistuvat ja hän toteuttaa vahingossa ennustuksen.

Kohtalon voima ja sitä vastaan taisteleminen on kantava teema antiikin, ja myöhemmin uuden ajan eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Myös Freudin ”oidipuskompleksi” on saanut nimensä tarinasta.

Kirjallisuutta:

Sofokles: Kuningas Oidipus. Suomentanut Veijo Meri. Helsinki: Otava, 1988.

Bernard Knox: ”Oedipus at Thebes: Sophocles’ Tragic Hero and His Time”. New Haven: Yale University Press, 1957.

E.R. Dodds: ”On Misunderstanding the Oedipus Rex”. Oxford: Oxford University Press, 1966.

Sophocles: ”Oedipus Rex”. Translated by Robert Fagles. New York: Penguin Classics, 1984.

Edith Hall: ”The Theban Plays: Oedipus Rex, Oedipus at Colonus, Antigone”. Translated by Peter Meineck. London: Bloomsbury Academic, 2014.

Keskiajan maatalous kuvissa: feodalismi, talonpoika, aura, linna, jonne talonpoika maksoi veronsa. Sarkajako. Feodalismi, sääty-yhteiskunta. Aateliston mahti ja loistelias hovielämä. Vuodenaikojen vaihtelu määräsi sen, milloin ja missä töitä tehtiin.

Aleksanteri Suuri oli Makedonian kuningas, joka eli vuosina 356 eKr. – 323 eKr. Hän oli yksi maailmanhistorian merkittävimmistä sotapäälliköistä ja valloittajista. Aleksanteri laajensi valtakuntaansa huomattavasti ja valloitti suuria osia Aasiasta, Afrikasta ja Euroopasta.

Hänen hallintokautensa aikana Makedonian valtakunta saavutti huippunsa, ja hän perusti useita kaupunkeja, jotka nimettiin hänen mukaansa, kuten Aleksandria Egyptissä. Hänen sotaretkensä ulottuivat Kreikasta Intiaan asti, ja hän voitti suuria valtakuntia, kuten Persian.

Aleksanteri Suuren kuolema johti valtakunnan hajoamiseen ja seurasi useita sotia hänen seuraajiensa välillä. Hänen vaikutuksensa kuitenkin jatkui pitkään hänen kuolemansa jälkeen, ja hänestä tuli myyttinen hahmo monissa kulttuureissa.

Oikea vastaus: Europe (kreikaksi: Εὐρώπη, Eurōpē) tai Europa (lat.) oli foinikialainen prinsessa kreikkalaisessa mytologiassa ja Kreetan kuninkaan Minoksen äiti. Euroopan mantereen sanotaan olevan nimetty hänen mukaansa.

Bill of Rights käsittää Yhdysvaltain perustuslain kymmenen ensimmäistä lisäystä, joiden tarkoitus on turvata kansalaisten perusoikeudet. Ne laadittiin myöhemmän Yhdysvaltain presidentin James Madisonin aloitteesta. Ne hyväksyttiin kongressissa 25. syyskuuta 1789 ja ne astuivat voimaan 15. joulukuuta 1791, kun 3/4 osavaltioista ratifioi ne.

Kuva, joka ei kuulu joukkoon, on ”vanhan mestarin tyyliin” 3D – tulostettu ”muka – Rembrandt” (kuva 4). Muut ovat Rembradtin todellisista henkilöistä maalaamia muotokuvia:

Kuva 1: Rembrandt van Rijn, Marten Lootenin muotokuva, 1632.

Kuva 2: Rembrandt van Rijn, Miehen muotokuva, 1632.

Kuva 3: Rembrandt van Rijn, Muotokuva miehestä leveälierinen hattu päässä, 1635.

”Muka-Rembrandt” on osa hollantilaisen ING-pankin ja Microsoftin sponsoroiman ja Delftin teknillisen yliopiston ja useiden museoiden vuonna 2016 lanseeraamaa yhteisprojektia The Next Rembrandt. 3D – kuva jäljittelee mahdollisimman tarkasti Rembrandtin maalausten aiheita, tyyliä ja maalaustekniikkaa ja niiden valmistamisessa on käytetty hyväksi erilaisia syväoppimisalgoritmeja ja kasvojentunnistustekniikoita. Tekijöiden mukaan kyse ei kuitenkaan ole ollut kopioinnista ja väärennöksistä, eikä yleisölle ole pyritty uskottelemaan, että kuva on aito, vaan tarkoituksena oli luoda ”uusi” Rembrandt, siis teos, jonka Rembrandt OLISI VOINUT tehdä. Projektilla pyrittiin ilmeisesti myös kartoittamaan uuden teknologian mahdollisuuksia klassisen taiteen ”uudelleenluomisessa.”

Luonnossa 3D-tuloste on tietenkin helposti erotettavissa aidosta maalauksesta jo käytetyn materiaalin perusteella, mutta tietokoneen ruudulla ja nykytekniikan avulla erojen havaitseminen on haastavampaa. Digitaalisesti luoduissa, ”vanhan mestarin” tyyliä jäljittelevissä muotokuvista saattaa kuitenkin puuttua alkuperäisteoksen hienovarainen siveltimenjälki, ajan patinoima pintamateriaali. valon ja varjon sävyt ja taiteilijan käyttämät ainutlaatuiset värisävyt.

Rembrandt erityisesti tunnetaan hänen kyvystään tuoda esille ihmisen sielu ja persoonallisuus hänen muotokuvissaan, mihin 3D-tulostus ei pysty. Valon ja varjon kontrasti sekä vivahteikkaat yksityiskohdat luovat syvyyttä ja karakterisoivat kuvauksen kohteita, tehden jokaisen heistä ”ainutlaatuisen.” 3D – tuloste on parhaimmillaankin vain näiden tekniikoiden synteesi.

Vaikka digitaaliset jäljitelmiä tai mukailevia teoksia voidaan luoda hyvinkin tarkasti ja taidokkaasti, niistä yleensä puuttuu alkuperäisen taiteilijan inhimillinen kosketus ja ajan tuoma patina. Tekniikan kehitys tekee niiden erottamisesta aidosta taiteesta haastavampaa, mutta ammattitaitoiset asiantuntijat voivat usein havaita nämä erot tarkastellessaan teoksia lähemmin.

Kirjallisuutta:

Schwartz, Gary. ”Rembrandt: His Life and Works in 500 Images.” London: Lorenz Books, 2012.

White, Christopher. ”Rembrandt and His World.” London: Thames & Hudson, 2001.

Slive, Seymour. ”Rembrandt and His Critics.” The Hague: Martinus Nijhoff, 1953.

van de Wetering, Ernst. ”Rembrandt: The Painter at Work.” Amsterdam: Amsterdam University Press, 1997.

Bredius, Abraham. ”The Paintings of Rembrandt.” London: Phaidon Press, 1936.

Artikkeleita:

Nicole Pickett-Groen, “The Next Rembrandt: bringing the Old Master back to life.” Medium.

Alwinton, Tom, The Fundamentally Flawed Quality of a Painting: A Critique of the Political Economy of the Modern Art Market.

Cantinon maailmankartta vuodelta 1502 on nimetty italialaisen Alberto Cantinon mukaan. Cantino oli Ferraran herttuan lähettiläs, joka salakuljetti kartan herttuan toimeksiannosta Portugalista Italiaan.

Kartta esitti ensimmäistä kertaa Amerikan mantereen oikean muodon ja laajuuden suhteessa Eurooppaan ja Afrikkaan. Tämä antoi aikalaisten ymmärtää paremmin maailman maantieteellistä rakennetta ja auttoi edistämään eurooppalaisten tutkimus- ja löytöretkien laajentumista Amerikkaan.

Cantino-kartta on merkittävä, koska se esittää useita uusia alueita, jotka olivat tuntemattomia Euroopalle ennen portugalilaisten löytöretkeilijöiden 1400-luvun lopussa löytämiä alueita. Kartalla on esitetty muun muassa:

1. Brasilia: Brasilian rannikko on merkitty karttaan suurena maana nimellä ”Land of the True Cross” (Vera Cruz).
2. Afrikan rannikko: Kartassa on tarkempi kuvaus Afrikan länsirannikosta, mukaan lukien Madeiran, Kap Verden ja Sierra Leonen rannikot.
3. Intian valtameri: Kartta kuvaa myös Intian valtameren länsiosaa, joka oli tärkeä kauppareitti Euroopan ja Aasian välillä.

Cantinon kartalla kuitenkin esim. Intian sijainti ja mittasuhteet ovat epätarkkoja, samoin Australia puuttuu. James Cook löysi Australian itärannikon vuonna 1770. Australia ilmestyi maailmankartalle ensimmäistä kertaa 1600-luvulla, Intia 1500-luvulla, mutta tuolloin tiedot alueiden sijainnista ja koosta olivat usein epätarkkoja ja puutteellisia.

Kirjallisuutta:

Thrower, Norman J. W. ”Maps & Civilization: Cartography in Culture and Society.” Chicago: University of Chicago Press, 1999.

Harley, J. B., and David Woodward (eds.). ”The History of Cartography, Volume 2: Cartography in the Traditional East and Southeast Asian Societies.” Chicago: University of Chicago Press, 1994.

Bagrow, Leo. ”History of Cartography.” London: Watts & Co, 1952.

Parry, J. H. ”The Discovery of the Sea.” Berkeley: University of California Press, 1981.

Paine, Lincoln. ”Ships of Discovery and Exploration.” Boston: Houghton Mifflin Harcourt, 2000.

Maria I (myös Maria Tudor tai Maria Verinen eli engl. Bloody Mary, 18. helmikuuta 1516 – 17. marraskuuta 1558), oli Englannin ja Irlannin kuningatar vuosina 1553–1558. Hän oli Henrik VIII:n ja Katariina Aragonialaisen tytär. Maria I oli Tudor-suvun neljäs ja toiseksi viimeinen hallitsija. Hänet muistetaan yrityksestään palauttaa Englanti protestantismista takaisin katoliseksi, mutta useimmat Marian muutoksista kumottiin hänen sisarpuolensa Elisabet I:n noustua valtaan. Mariasta tuli myös Espanjan kuningatar Espanjan kuninkaan Filip ll puolisona. Valtakausi jäi kuitenkin lyhyeksi Marian kuoltua marraskuussa 1558.

Decamerone on italialaisen kirjailijan Giovanni Boccaccion kirjoittama kokoelma novelleja, jotka julkaistiin vuonna 1353. Teoksen juoni keskittyy kymmenen nuoren miehen ja naisten ryhmään, jotka paetaan ruton runtelemasta Firenzestä maaseudulle. He viettävät kymmenen päivää huvilassa ja kertovat toisilleen tarinoita, yhteensä sata novellia.

Novellit kattavat laajan kirjon teemoja, kuten rakkaus, petos, uskollisuus, moraali, uskonto ja yhteiskunnalliset erot. Ne heijastavat keskiajan Italian monimuotoisuutta ja tarjoavat kuvauksen aikansa yhteiskunnasta.

Decameronen merkitys maailmankirjallisuudessa on merkittävä monesta syystä. Se oli yksi varhaisimmista proosakokoelmista eurooppalaisessa kirjallisuudessa, ja se vaikutti merkittävästi myöhempiin novellikokoelmiin ja kirjallisuuteen yleisesti. Teos oli myös keskeinen osa italialaista renessanssia ja edisti italialaisen kirjallisuuden nousua kansainväliseen maineeseen. Sen vaikutus ulottui myös muihin kirjailijoihin, kuten Geoffrey Chauceriin, joka omaksui Decameronen rakenteen Canterburyn tarinoissaan. Lisäksi se tarjosi arvokkaan kuvauksen keskiajan elämästä ja ajattelusta, ja se on edelleen kiinnostava ja vaikuttava teos nykykirjallisuuden kannalta.

Jesuiittaveljeskunnan 1568–1584 rakennuttaman ja arkkitehtien Giacomo della Porta ja Giacomo Barozzi da Vignolan suunnitteleman Il Gesù – kirkon julkisivussa on useita barokkiarkkitehtuurin tyylipiirteitä, kuten:

1. Korostetut pystysuuntaiset elementit: Julkisivussa on voimakkaita pystysuoria koriste-elementtejä, kuten pilarit ja pylväät, jotka luovat vaikutelman korkeudesta ja rytmistä. Symmetria näkyy julkisivun tasapainoisessa ja harmonisessa rakenteessa, jossa elementit järjestetty symmetrisesti keskilinjan ympärille. Puolipilarit ovat koristeellisia pylväitä tai pilareita, jotka korostavat julkisivun pystysuuntaisia elementtejä, dramaattisuutta, liikettä ja koristeellisuutta.
2. Monumentaalisuus ja mahtipontisuus: Il Gesù -kirkon julkisivu on suuri ja vaikuttava, mikä heijastaa barokin pyrkimystä toteuttaa vaikuttavia rakennuksia, jotka välittävät valtaa ja arvokkuutta.
3. Koristeellisuus ja runsaus: Julkisivussa on runsaasti koristeaiheita, kuten koristepatsaita, puolipilarit, päätykolmio eli frontoni, koristeellisia ikkunakehyksiä ja veistoksia, mikä on tyypillistä barokkityylille. Näitä koristeita käytetään korostamaan rakennuksen arvokkuutta ja kauneutta.
4. Kontrastien käyttö: Barokkityylissä käytetään usein kontrasteja, kuten valon ja varjon, kohottamaan rakennuksen ulkoasua. Il Gesù -kirkon julkisivussa nämä kontrastit korostavat rakennuksen monimuotoisia muotoja ja koristeellisia yksityiskohtia.

Monet kiinalaiset keksinnöt ovat kulkeutuneet Eurooppaan Aasiasta kaupan mukana. Erityisesti arabeilla oli tässä tärkeä rooli jo Rooman vallan ajoista lähtien.

Paperi:
Vanhimmat paperia muistuttavat kirjoitusalustat olivat eläinten nahat ja papyrus, jota egyptiläiset valmistivat papyruskaislan sisäosista vuoden 3000 tienoilla eaa. Lumpuista ja silkkiäispuun kaarnasta paperimassaa valmistettiin Kiinassa jo 105 jaa. Laajassa mittakaavassa paperia valmistettiin Kiinassa 700-luvulta alkaen, Euroopassa 1100-luvulla arabien kopioitua kiinalaisen paperinvalmistusmenetelmän ja perustettua Espanjaan Euroopan ensimmäisen paperitehtaan.

Magneettikompassi:
Kiinalaiset merenkulkijat käyttivät magneettikompassia 1100-luvulla, ja ilmeisesti arabien mukana keksintö kulkeutui Eurooppaan 1200-luvulla. Kiinalainen kompassi, joka tunnettiin nimellä ”seismoskooppi”, koostui magneettisesta neulasta, joka oli ripustettu niin, että se pystyi kääntymään vapaasti. Jonkinlainen alkeellinen aurinkokompassi oli viikingeillä käytössä jo 800-luvulla.

Ruuti:
Ruuti keksittiin Kiinassa 800-luvulla, Euroopassa se otettiin käyttöön tuliaseissa 1200-luvulla. Ruutia käytettiin Kiinassa aluksi lääketieteellisiin tarkoituksiin, mutta myöhemmin se otettiin käyttöön ilotulitteissa, räjähteissä ja aseissa, kuten nuolissa, joissa se toimi ammuksena.

Kirjanpainotaito:
Kiinassa kirjoja painettiin jo 1000-luvulta alkaen puulevyistä, joissa oli kaiverrettuja merkkejä. Puulevy painettiin paperille, ja tätä menetelmää kutsutaan tyypillisesti puupiirroskirjapainoksi. Kirjapainotaidon keksijänä pidetään Johannes Gutenbergiä 1400-luvun puolivälissä, mutta hän lähinnä hyödynsi jo olemassa olevaa teknistä osaamista laajamittaiseen kirjojen painamiseen. Jo ennen Gutenbergiä Euroopassa oli valmistettu kankaalle painettuja pelikortteja ja pyhimystenkuvia puuleimasimilla ja puulaatoilla.

Keskiajan Bagdad oli islamilaisen kulttuurin ja tieteen keskus, ja sieltä levisi useita merkittäviä keksintöjä ja innovaatioita Eurooppaan. Tässä muutamia keskeisiä keksintöjä, jotka ovat saaneet alkunsa tai levinneet Bagdadista keskiajalla:

1. Numerot: Arabien käyttämät intialaiset numerot, jotka tunnetaan myös arabialaisina numeroina, levisivät Eurooppaan ja korvasivat roomalaiset numerot.
2. Algebra: Sana ”algebra” juontuu arabian kielen sanasta ”al-jabr”, ja algebraan liittyviä matemaattisia menetelmiä ja ideoita kehitettiin ja levisi Bagdadista.
3. Astronomia: Arabit ja heidän oppineensa jatkoivat kreikkalaisten ja intialaisten astronomien työtä ja tekivät merkittäviä havaintoja tähtitieteessä.
4. Lääketiede: Arabilääkärit kehittivät edistyneitä lääketieteellisiä käytäntöjä, kuten esim. silmäkirurgia ja sairaala, jotka levisivät myöhemmin myös Eurooppaan.

Kirjallisuutta:

Needham, Joseph. ”Science and Civilization in China.” Cambridge: Cambridge University Press, 1954-2008.

Temple, Robert. ”The Genius of China: 3,000 Years of Science, Discovery, and Invention.” Rochester, Vermont: Inner Traditions, 1986.

Gernet, Jacques. ”A History of Chinese Civilization.” Cambridge: Cambridge University Press, 1996.

Mote, Frederick W. ”Imperial China: 900–1800.” Cambridge, MA: Harvard University Press, 1999.

Kuhn, Dieter. ”The Age of Confucian Rule: The Song Transformation of China.” Cambridge, MA: Harvard University Press, 2009.

”Musta surma”, joka tunnetaan myös nimellä rutto, oli pahamaineinen ja tuhoisa tauti, joka levisi Euroopassa 1300-luvun keskivaiheilla. Tauti aiheutti massiivisia kuolemantapauksia ja jätti jälkeensä kauhistuttavan kuvan.

Levinneisyys: Musta surma levisi nopeasti ja laajalti Euroopassa. Se saapui alun perin Aasiasta Mustanmeren alueen kautta ja levisi sitten kaupankäynnin ja matkustamisen myötä eri maihin. Tauti vaikutti koko Eurooppaan, ja sen arvioidaan tappaneen noin 25–30 prosenttia mantereen väestöstä.

Torjuntakeinot: 1300-luvun lääketieteellinen tietämys oli rajallista, eikä mustan surman torjumiseksi ollut tehokkaita hoitokeinoja. Ihmiset turvautuivat erilaisiin epätoivoisiin keinoihin, kuten paikallisten jumalien ja pyhimysten rukoilemiseen tai eristäytymiseen. Kaupungit saattoivat asettaa karanteeneja tai sulkea porttejaan, mutta nämä toimenpiteet eivät usein estäneet taudin leviämistä.

Kuolleisuus: Musta surma oli erittäin tappava tauti. Sen oireisiin kuuluivat kuume, mustat paisut, jotka antoivat taudille nimen, ja lopulta usein kuolema. Arvioiden mukaan jopa 50–60 prosenttia sairastuneista saattoi menehtyä. Tauti oli erityisen tuhoisa tiheästi asutuilla alueilla, kuten kaupungeissa, joissa ihmiset elivät lähellä toisiaan ja taudin leviäminen oli helpompaa.

Tarttumissyy: Musta surma aiheutui Yersinia pestis -nimisen bakteerin aiheuttamasta rutosta. Bakteeri levisi kirppujen välityksellä, jotka olivat infektoituneet pureutuessaan tartunnan saaneisiin jyrsijöihin, erityisesti rottoihin. Ihminen saattoi saada tartunnan, kun infektoitunut kirppu puri häntä. Lisäksi tauti saattoi levitä myös pisara- tai kosketustartuntana sairaista ihmistä terveeseen.

Ruton häviäminen: Musta surma jätti jälkeensä kauhistuttavia seurauksia, mutta ajan mittaan sen esiintyvyys alkoi vähentyä. Tämä saattaa johtua siitä, että taudin nopea leviäminen aiheutti immuniteetin kehittymisen väestön keskuudessa. Lisäksi parempi hygienia, terveydenhuollon kehitys ja kirppujen torjuntakeinot auttoivat vähentämään ruton leviämistä. Musta surma ei kuitenkaan ole hävinnyt kokonaan, ja sitä esiintyy edelleen joissakin osissa maailmaa.

Oikea vastaus: Antonio Vivaldi. ”Neljä vuodenaikaa” (Le quattro stagioni) on Vivaldin säveltämä neljän viulukonserton sarja. Sarja on sävelletty noin 1720 ja julkaistu vuonna 1725. Neljä vuodenaikaa on Vivaldin tunnetuin teos.

Tom Jones on Henry Fieldingin vuonna 1749 julkaisema romaani, joka kuuluu englantilaisen kirjallisuuden klassikoihin. Teos kertoo nuoren Tom – nimisen löytölapsen seikkailuista ja rakkauselämästä 1700-luvun Englannissa. Kirja kuvaa humoristiseen ja satiiriseen sävyyn tuon ajan brittiläisen yhteiskunnan luokkaeroja, moraalia ja ihmissuhteita.

Yhdysvalloissa vuoden 1929 pörssiromahdus käynnisti suuren laman, joka levisi nopeasti myös Eurooppaan. On kuitenkin väärin sanoa, että lama johtui yksin tästä. Kyseessä on yleistys. Tämä on myös esimerkki virheellisestä päättelystä, jossa monimutkainen tapahtumaketju pelkistetään syy – seuraussuhteeksi. Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa ”Rooman valtakunnan tuho johtui talouden romahtamisesta.” Todellisuudessa lamakauden taustalla oli monia samaan suuntaan vaikuttavia tekijöitä:

1. Maailmantalouden epävakaus: Yhdysvalloissa vuoden 1929 pörssiromahdus käynnisti suuren laman, joka levisi nopeasti myös Eurooppaan. Yhdysvaltojen talouden heikentyminen vaikutti negatiivisesti maailmankauppaan ja aiheutti laajoja taloudellisia ongelmia muualla maailmassa.
2. Ylikuumentunut finanssipolitiikka: Jo ennen lamaa monet Euroopan maat, kuten Saksa, olivat investoineet voimakkaasti esimerkiksi infrastruktuuriin ja aseisiin. Näin ne olivat alttiita taloudelliselle epävakaudelle jo ennen laman alkamista.
3. Valtioiden velkaantuminen: Monet Euroopan maat olivat velkaantuneet ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tämä rajoitti niiden mahdollisuuksia vastata laman aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin, kun valtion tulot vähenivät.
4. Pankkikriisit: Pankkien epävakaus ja pankkikriisit heikensivät rahoitusjärjestelmiä eri puolilla Eurooppaa. Monet pankit menivät konkurssiin tai joutuivat sulkemaan ovensa, mikä vaikeutti yritysten ja yksityishenkilöiden mahdollisuuksia saada lainoja.
5. Protektionismi ja kauppasodat: Monet maat turvautuivat protektionistisiin toimenpiteisiin pyrkiessään suojelemaan omia talouksiaan. Tämä johti kauppasotien syntymiseen ja kansainvälisen kaupan romahdukseen, mikä edelleen pahensi lamaa.

Kaiken kaikkiaan Euroopan lamakausi 1930-luvun alussa oli monimutkainen ilmiö, joka johtui useista samanaikaisista tekijöistä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla.

Jaguaari symboloi fyysistä ja henkistä voimaa monissa Mesoamerikan ja Andien kulttuureissa, mukaan lukien Chavinin ja Olmeekkien kulttuurit. Tässä muutamia syitä, miksi jaguaaria palvottiin näissä kulttuureissa:

1. Voima ja voimakkuus: Jaguar oli näissä kulttuureissa voiman ja voimakkuuden symboli. Sen uskottiin edustavan luonnon voimia ja olevan yhteydessä jumalalliseen tai yliluonnolliseen.
2. Soturihenki: Jaguarin voimakas ja rohkea luonne teki siitä myös soturihengen vertauskuvan. Monet sotilaat ja sotapäälliköt saattoivat liittää itsensä jaguaariin toivoen sen antavan heille voimaa ja rohkeutta taisteluissa.
3. Henkinen merkitys: Jaguaari saattoi myös edustaa henkistä voimaa ja korkeampia voimia. Uskottiin, että jaguaari oli välittäjä ihmisen ja henkimaailman välillä, ja sen palvonta saattoi liittyä rituaaleihin ja seremonioihin, jotka pyrkivät saamaan yhteyden jumalalliseen.
4. Hallitsijoiden symboli: Jaguar saattoi olla myös hallitsijoiden symboli, ja monilla hallitsijoilla oli jaguaariin liittyviä titteleitä tai nimiä. Tämä symboloi hallitsijan voimaa ja auktoriteettia.
5. Yhteys luontoon: Nämä kulttuurit olivat voimakkaasti yhteydessä luontoon, ja jaguaarin palvonta heijasteli heidän kunnioitustaan luonnonvoimia kohtaan. Jaguaari oli osa laajempaa ekosysteemiä, ja sen symbolisointi edusti kunnioitusta elämän monimuotoisuutta kohtaan.

Jeanne d’Arc (1412-1431) tuli kuuluisaksi uskonnollisista näyistään, joissa häntä kehotettiin pelastamaan Ranska englantilaisten hyökkäykseltä. Vuonna 1429 hän johti ranskalaissotilaita Orléansin taistelussa ja osallistui kuningas Kaarle VII:n kruunaukseen Reimsissä. Myöhemmin englantilaiset tuomitsivat hänet noituudesta ja polttivat hänet roviolla. Jeannen maine puhdistettiin 1455, ja vuonna 1920 hänet kanonisoitiin.

Kuvassa punakuviotekniikalla koristeltu attikalainen amfora. Niobeen maalari, n. 460–450 eaa. Walters Art Museum. Amforassa kolme, ilmeisesti varakasta ateenalaista naista valmistautuu konserttiin. Istuvalla naisella on kädessään barbiton (kielisoitin), yläpuolella lyyra. Hänen oikealla puolellaan olevalla naisella on kädessään kaksi huilua, ja kolmas nainen nostaa laatikon kantta. Kreikkalaista punakuviokeramiikkaa tuotettiin arkaaisen kauden lopulla sekä klassisella kaudella noin vuosina 530–320 eaa.

Antiikin Kreikan mytologiassa Perseus oli Danaen ja Zeuksen poika, joka saavutti mainetta rohkeudellaan ja älykkyydellään. Perseus oli liian köyhä toimittaakseen kuningas Polydekteelle häälahjaksi hevosia, mutta lupasi sen sijaan tuoda hänelle Medusa-hirviön pään. Medusa oli aikoinaan ollut kaunis neito, jonka hiukset olivat hänen suurin aarteensa, mutta kun hän uskalsi kilpailla kauneudesta Athenen kanssa ja häväistessään tämän temppelin, jumalatar riisui Medusalta hänen viehätyksensä ja muutti hänen kauniit kiharansa suhiseviksi käärmeiksi. Medusa sai lisäksi Athenelta silmät, jotka hohtivat kaameaa valoa. Tästä lähtien kaikki, jotka katsoivat Medusaa silmiin, muuttuivat kiveksi. Perseus sai Athenelta taikakilven, jota Perseus käytti peilinään välttääkseen Medusan katseen. Löytäessään Medusan luolastaan Perseus lähestyi hirviötä seuraamalla tämän kuvaa kilvestään, sivalsi tämän pään poikki ja pakeni näkymättömäksi tekevän päähineensä turvin.

Kirjallisuutta:

Cotterell, Arthur, Maailman myytit ja tarut. Porvoo: WSOY, 1989, s.147.

Daly, Cathleen N., Greek and Roman Mythology, A to Z. New York: Chelsea House, 2009, s.114.

Gaius Julius Caesar Augustus (Octavianus, 63 eKr. –14 jKr) oli Rooman ensimmäinen keisari vuodesta 27 eKr. vuoteen 14 jKr.). Augustus oli Julius-Claudius-suvun ensimmäinen keisari. Julius Caesar adoptoi hänet vuonna 44 eKr. ja nimitti seuraajakseen. Ulkonaisesti Augustus säilytti Rooman tasavallan muodot ja tavat, mutta hallitsi käytännössä yksinvaltiaana yli 40 vuotta.

Nämä keksinnöt vaikuttivat merkittävästi keski- ja uudenajan talouteen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen:

1. Kääntösiipiaura: Kääntösiipiauran käyttöönotto tehosti maanviljelyä merkittävästi. Se mahdollisti raskaampien maalajien, kuten savisten maiden, viljelyn, mikä laajensi viljelykelpoisten alueiden määrää. Tehokkaampi maanmuokkaus lisäsi sadon määrää ja paransi maanviljelyn tuottavuutta, mikä puolestaan johti väestönkasvuun ja kaupungistumiseen.
2. Tiimalasi: Tiimalasin käyttöönotto auttoi tarkkaa ajanmääritystä ja ajan hallintaa. Tämä oli merkittävää muun muassa navigoinnissa, joka helpotti pitkien merimatkojen suunnittelua ja toteutusta. Tiimalasin avulla pystyttiin myös tarkkailemaan ajan kulumista ja aikataulujen noudattamista esimerkiksi kirkonmenoissa ja kauppaliikenteessä.
3. Mekaaninen kello: Mekaanisen kellon kehitys mahdollisti ajan tarkan mittauksen ja jakamisen pienempiin osiin. Tämä oli tärkeää teollisen aikakauden alkuaikoina, kun tarkka ajanhallinta oli tarpeen tehtaiden toiminnassa ja tuotannon aikataulutuksessa. Mekaanisten kellojen yleistyminen auttoi myös ihmisiä järjestämään päivänsä tehokkaammin ja tasaamaan työ- ja lepoaikoja.
4. Kirjapainotaito: Kirjapainotaidon kehitys mullisti tiedon levittämisen ja saatavuuden. Aiemmin kirjojen kopioiminen oli hidasta ja työlästä käsityötä, mutta kirjapainotaidon myötä kirjojen valmistaminen tuli huomattavasti nopeammaksi ja edullisemmaksi. Tämä lisäsi kirjojen saatavuutta ja lukioiden määrää, edistäen merkittävästi tiedon leviämistä ja lukutaidon yleistymistä Euroopassa. Kirjapainotaito myös tuki kulttuurin ja tiedon vapaata leviämistä, mikä puolestaan vaikutti merkittävästi kulttuuriseen ja tieteelliseen kehitykseen.

Kaikki nämä keksinnöt edistivät taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä keski- ja uudenajan Euroopassa sekä vaikuttivat merkittävästi ihmisten elämään ja arkeen.

Faust on fiktiivinen henkilöhahmo, joka myi sielunsa paholaiselle ja sai vastineeksi rajattoman tiedon sekä yliluonnollisia kykyjä maallisen elämänsä ajaksi, mutta alkoi myöhemmin katua kauppaansa. Tarinassa paholaisen edustajana esiintyy Mefistofeles-niminen hahmo. Tarinan eri versioissa on joko traaginen tai onnellinen loppu: Faust joko päätyy ikuiseen kadotukseen tai pelastuu katuvaisena Jumalan armon ansiosta.

Ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus (ransk. Déclaration des droits de l’homme et du citoyen) annettiin Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä 26. elokuuta 1789. Sen laati ja julisti Ranskan perustuslakia säätävä kansalliskokous, ja siinä määriteltiin vallankumouksen tavoitteet, eli vapauden, veljeyden ja tasa-arvon toteuttaminen. Keskeisiä julistuksen periaatteita olivat sananvapaus, ihmisten tasa-arvo lain edessä (ei kuitenkaan sukupuolten välillä), uskonnonvapaus ja yksityinen omistusoikeus.

Itsevaltius (absolutismi) viittaa hallintomuotoon, jossa hallitsijalla on lähes rajoittamaton valta. Ludvig XIV:n ajan Ranskassa itsevaltius ilmeni siten, että kuningas oli keskeinen hallitsija, jolla oli lähes täysi lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta. Ludvig XIV pyrki keskittämään vallan itseensä ja vähentämään aateliston vaikutusvaltaa. Hän käytti esimerkiksi Versailles’n hovia ja näyttäviä seremonioita vahvistaakseen omaa asemaansa. Itsevaltiuden aikakausi oli tyypillistä monille Euroopan 1600- ja 1700-lukujen kuninkaille, jotka pyrkivät vahvistamaan keskitettyä hallintoa ja hallitsemaan valtakuntaansa yhä tiukemmin.

Demokratiaa antiikin Ateenassa ei nykymielessä voida pitää demokratiana, koska esim. naisilla, orjilla tai ulkomaalaisilla (perioikit) ei ollut äänioikeutta. Vain täysivaltaisilla asekuntoisilla miehillä oli äänioikeus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Ateenan demokratia olisi jotenkin huonompi versio nykyisestä. Monet antiikin demokratian piirteet on omaksuttu länsimaissa uudella ajalla. Silloinen demokratia oli myös edistyksellinen verrattuna aikansa muihin hallitusmuotoihin (tyrannia, aristokratia ym.).

Vieraillessaan tuulen jumala Aioloksen saarella Odysseus miehineen sai tältä lahjaksi tuulisäkin, jonne kaikki pahat tuulet oli vangittu. Kun miehistö uteliaisuudessaan ja kiellosta huolimatta avasi säkin, nousi kova tuuli, joka ajoi heidät nopeasti takaisin Aioloksen saarelle. Saarella asuvat jättiläiset upottivat kaikki paitsi Odysseuksen oman aluksen, joka pakeni.

Sodan taustalla oli Etelävaltioiden ja pohjoisen välejä pitkään hiertänyt kiista orjuuden tulevaisuudesta Yhdysvalloissa. Etelän agraariyhteiskunta oli pitkälti riippuvainen orjien palkattomasta työstä, kun taas pitkälle teollistuneessa pohjoisessa orjatyöstä oli jo kauan aiemmin luovuttu.

Väestönkasvun syitä esim. ilmaston lämpeneminen 1700-luvulta alkaen, maatalouden uudistukset (esim. koneellistuminen), kulkutautien väheneminen, hygienian paraneminen, lääketieteen kehitys, esim. rokotus. Ravinnontuotannon tehostuminen. Uudet viljalajikkeet ja sen seurauksena ravinnon monipuolistuminen 1700-luvulla, jolloin esim. perunan viljely yleistyi. Rukiin, ohran, lantun ja nauriin viljely oli aloitettu jo keskiajalla. Edellä mainittu kehitys kiihtyi 1800-luvulla teollistumisen seurauksena.

Nikolai II oli viimeinen hallitsija Romanovien hallitsijasuvussa, joka syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa 1917. Suomessa hänet tunnetaan helmikuun manifestin allekirjoittajana ja venäläistämistoimenpiteiden aloittajana. Hänen johdollaan Venäjä kärsi nöyryyttäviä tappioita muun muassa Venäjän–Japanin sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa.

Azincourtin taistelu (25. lokakuuta 1415) oli ratkaiseva taistelu satavuotisessa sodassa (1337–1453). Azincourtin mutaisilla pelloilla englantilaisten paremmin järjestäyneet pitkäjousimiehet, jotka olivat tavallista talonpoikien nostoväkeä, voittivat siihen asti voittamattoman, mutta huonosti järjestäytyneen ja kurittoman ritariarmeijan. Ranskan kuningas Kaarle VI oli kuitenkin jälleen saanut skitsofreniakohtauksen, ja oli kyvytön johtamaan taistelua. Crécyn ja (1346) ja Poitiersin (1356) voitokkaiden taisteluiden (1356) jälkeen Azincourtin voitto mahdollisti Englannin myöhemmän Normandian valloituksen ja Troyesin sopimuksen (1420), jossa Englannin kuningas Henrik V nimettiin Ranskan kruununperilliseksi. Lähde: Martinez, Julia. ”Battle of Agincourt”. Encyclopedia Britannica, 18 Oct. 2023, https://www.britannica.com/event/Battle-of-Agincourt. Accessed 30 March 2024.

Shakki oli renessanssiaikana pienen eliitin harrastus. Se saapui Euroopan hoveihin ja hienostopiireihin useiden reittien kautta:

1. Lähi-idästä Eurooppaan: Shakki tunnetaan alkuperäisesti intialaisena pelinä, mutta se levisi laajalti Lähi-idässä, erityisesti Persian, Arabiassa ja osmanien valtakunnissa. Sieltä se kulkeutui kauppateiden ja kulttuuristen vaihtojen kautta Eurooppaan.
2. Ristiretket: Eurooppalaiset ristiretkeläiset ja kauppiaat olivat tekemisissä Lähi-idän ja islamilaisen maailman kanssa, mikä edisti shakin tunnetuksi tulemista ja sen leviämistä Eurooppaan.
3. Keskiajan Espanja: Espanjan maurien valloitus toi shakin mukanaan Andalusiaan, jossa se tuli suosituksi harrastukseksi muslimien, juutalaisten ja kristittyjen keskuudessa. Myöhemmin Espanjan hallitukset edistivät shakin opetusta ja harrastamista.
4. Italialainen vaikutus: 1400-luvun Italiassa shakki sai vahvan jalansijan, erityisesti Firenzessä ja Venetsiassa, missä se oli suosittu harrastus hovien ja aatelisten keskuudessa. Italiasta shakki levisi muihin Euroopan maihin.

Shakki nousi suosituksi ajanvietteeksi useista syistä:

1. Haastavuus: Shakki tarjoaa monimutkaisen ja strategisen pelikokemuksen, joka vaati pelaajilta syvällistä ajattelua ja harkintaa.
2. Yhteiskunnallinen arvostus: Shakki liitettiin älykkyyteen ja hienostuneisuuteen, mikä teki siitä suositun harrastuksen ylimmässä yhteiskuntaluokassa.
3. Kulttuurinen merkitys: Shakki edusti kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, ja sen pelaaminen oli merkki hienostuneisuudesta ja sivistyksestä.
4. Sosiaalinen vuorovaikutus: Shakkipeli tarjosi mahdollisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja diplomatiaan, ja se oli suosittu tapa viettää aikaa ystävien kanssa.
5. Kilpailuhenki: Monet renessanssiajan hovit ja hienostopiirit järjestivät shakkikilpailuja, joissa voittaminen oli arvostettua ja kunnioitettua.

Kirjallisuutta:

Eales, Chess: The History of a Game. Glasgow: Hardinge Simpole, 2002

Wonning, Paul R., A Short History of the Game of Chess. Smashwords Edition, 2014.

Kuvassa rahanvaihtaja punnitsemassa rahoja vierellään vaimo, joka lukee hartauskirjaa. Maalauksessa on paljon symboliikkaa. Rahat sekä helmet edessä pöydällä kertovat varallisuudesta ja rikkaudesta, hartauskirja ja kuperasta peilistä heijastuva ristin muotoinen ikkuna taas kristillisistä hyveistä. Maalaus heijastaa yleisemmin rahatalouden syntyä, rahan merkitystä yhteiskunnallisen aseman mittarina, kaupan ja kauppaelinkeinojen elpymistä, porvarissäädyn vahvistumista sekä kaupunkien merkityksen kasvua uuden ajan alussa.